☆ every now and then the stars align

♫ Minun pitäisi kai jotenkin osata panostaa kouluun hieman paremmin - koeviikkoa on pukannut ja jo neljä koetta on takana, mutten vieläkään ole päässyt lukemisen makuun vaan odotan maailmantappiin asti ennenkuin aloitan, mikä menee väärin? No mutta koska kello on vasta puoli kaksi niin tässä on vielä aikaa vaikka miten paljon siihen, kun havahdun ottamaan kirjan käteen joskus kuuden aikaan illalla! Joten kirjoittelen tänne.

Voisin hieman avata suunnitelmia tulevan pentuni suhteen. En oikeastaan tiedä, kuinka moni vierailija tähän blogiin on eksynyt (luultavasti sattumalta koska en ole tätä mihinkään huudellut), joten en voi lisätä "jos jotakuta kiinnostaa". Vaikkei kiinnostaisikaan niin kirjoitan silti! Olen siis jo aikoja sitten valinnut kasvattajani, ja minulle on aika selvää, etten tule juurikaan kuikuilemaan muiden puolelle. En tiedä, kuinka suuren etikettivirheen teen sanoessani, että olen ottamassa koiraa nimenomaan tietyltä kasvattajalta. Minulle on todella tärkeää, että kasvattaja tuntee minut ja osaa sitten valita minulle sen sopivimman pennun. Varsinkin nyt, kun kyse on ensimmäisestä bortsustani, en ainakaan tahdo unohtaa varman päälle pelaamista.

i got so scared i thought no one could save me

you came along, scooped me up like a baby

Mikään ei pitkään ollut mitenkään varmaa, eikä tietenkään ole vieläkään, joten vain muutama kaverini tietää koko asiasta, tai no oikeastaan vain yksi koulukaveri tietää. Olen itse todella pessimistisellä asenteella liikenteessä, sillä pelkään pettymistä enemmän kuin mitään muuta, enkä usko kestäväni, jos eteen sellainen vielä tulee. Samalla sitten yritän pitää ihanan ominaispiirteeni eli itsesäälin kaukana ja toivoa sormet ristissä, että kaikki menisi suunnitelmien mukaan ja tuuri olisi matkassa. Mutta kun! 

Tarkotus olisi siis mahdollisesti saada pentu vitospentueesta. Pentueen ajoitus on sopiva ja uskon saavani juuri tästä porukasta itselleni senluonteisen koiran, joka minulle sopii - sopivan nohevan eikä liian jänkkärän. Alun alkaen olen ajatellut, että jos en saa pentua suoraan ihanasta Nancysta, haluan sen mieluiten Kiiasta, joka on luonteeltaan avoin, ystävällinen ja kuitenkin toimiva - vaikka sillä taitaakin olla hitusen jästipään vikaa? No mutta terrieriporukkaa katsoen sellainen ei koskaan ole pahasta. Olen useasti nähnyt tyttöä livenä ja tykkään kyllä Kiippulista todella kovasti. 

Meitä on kyllä koeteltu alusta alkaen, kun Kiia pihtaili juoksujaan ja juoksupäivät poikkesivat normaalista ja kun astutuskaan ei onnistunut, olin sitä mieltä, että huonoa tuuriani ei kyllä estä yhtään mikään. Kiia on nyt onnellisesti siemennetty ja kasvin mukaan osoittaa melko selkeitä tiineyden merkkejä, joten jatkan sormet ristissä nukkumista. Mutta edelleen pessimistisyys ja kokemukset maailman paskimmasta tuurista saavat ajattelemaan, että aina on se mutta jos. Mutta jos ei synny tarpeeksi narttuja. Ja narttu sen on pakko olla tulevaisuutta ajatellen - tahdon Ponzonkin tulevan mahdollisimman hyvin toimeen tulokkaan kanssa. Ajattelen sitä väistämättä joka päivä ja yritän samaan menoon sivuuttaa koko asian. "Rain's going to follow you wherever you go", haluaisin niin mielelläni eroon tästä. Pääasiassa kuitenkin olen vain hämmentynyt ja odottavainen ja aww. 

could it be that you and me are the lucky ones?

everybody told me that love was blind

then i saw your face and you blew my mind