Ihan aluksi voisin selostaa vähän itsestäni ja siitä, miksi tämä blogi on täällä ja yritän tehdä sen mahdollisimman järkevästi, sillä olen kova tyttö kirjoittelemaan ja tämmöiset aiheet ovat vähän turhankin helppoja minulle. Siinä tulikin jo yksi vallitseva piirre esille! Olen 16-vuotias eteläsuomalainen ihminen, en aivan normaali edes omasta mielestäni, mutta päällepäin ihan ihmisen näköinen ja oloinen, luulisin. Luonteeltani olen herkkä ja itken paljon, mutta en osaa näyttää tunteitani, vaan usein pidän ne sisälläni ja leikin normaalia. Siis päivällä, kaikki purkaminen tapahtuu sitten yksin kotona iltaisin ja öisin. Puhumisen sijaan minun on helppo kirjoittaa ajatuksiani, ja kirjoitustaitojani onkin kehuttu monelta taholta. Tunnen olevani huumorintajuinen, ehkä jopa liiankin, ja tietenkin sellainen alistuvaisuus ja kiltteys tulevat aivan luonnostaan esille, enkä oikein osaa tehdä itselleni mitään.
Musiikki on minulle puoli ruokaa (ruokakin on tärkeä!), ja olen saanut myös ihmettelyä musiikkimakuni suunnalta, vaikka eihän se loppujen lopuksi ole edes mikään kummallinen. Rakkaimpana ykkösenä tulee Happoradio (vaikka levyt ovatkin olleen hyllyllä kesästä lähtien - en kykene kuuntelemaan niitä juurikaan), sitten muina tärkeinä Hurts, Linkin Park, Coldplay ja Muse. Näiden sanoitukset ovat suurimmaksi osin juuri syy, miksi kyseisiä bändejä kuuntelen - musiikin kautta osaan ymmärtää itseäni paremmin ja siitä vain on muodostunut ihan jokapäiväinen osa elämää, kun löysin sen mitä rakastan. Tunteilen erityisen paljon musiikin kanssa, itken ja nauran ja tulkitsen kaikkea sen läpi. Noin kutakuinkin. Heikkona kohtanani voin ehdottomasti mainita One Directionin, jossa on jotain sellaista mitä missään muussa massapopitusbändissä ei ole, enkä tiedä mitä! Se vain saa minut aina niin hyvälle tuulelle ja aaw. Todennäköisesti tämänkin blogin postauksiin tungen aina lyriikoita ja tykkään otsikoida pätkien kanssa.
Olen myös nimi-ihmisiä ja oikeastaan kai jotenkin lausesanakirjain-ihmisiä, kun tykkään niin kovasti pähkäillä juurikin nimiasioita ja kiinnitän huomioni biiseissäkin sanoituksiin ja sitten vasta siihen, miltä esittäjä näyttää tai millaista musiikki itsessään on (kuten Muse ja Linkin Park, joita en kyllä muuten osaisi yhdistää ollenkaan itseeni! tottumisen myötä niistäkin on tullut hurjan tärkeitä). Tämän blogin nimi oli pyörityksen alla ja oikeastaan minun ei edes pitänyt tehdä koko blogia vielä tuhanteen vuoteen, mutta tässä sitä nyt ollaan - itsekuri on niin helppo voittaa kun löytyy vähän ylimääräistä aikaa ja ulkoasuinspiraatio! Tuon inspiraation myötä syntyi myös blogille nimi, joka saattaa jossain vaiheessa vaihtua, mutta pysyttelee ainakin jouluun asti tällaisenaan.
Nimi tulee Hurtsin biisistä Silver Lining, ja koska en voinut laittaa blogille nimeksi clouds go black (sen ollessa liian ankea tähän tilanteeseen), pääti valita kohdan biisin lopusta. Kyseinen biisi on arvatenkin itselleni todella tärkeä ja nimenomaan lyriikoidensa takia - en ole vielä päättänyt, onko se tarpeeksi toiveikas ylittämään sen rajan, joka tekee biiseistä yyberkamalia tai siedettäviä. Joka tapauksessa SL on varsinainen itkettäjäbiisi, paras aloitusbiisi levylle ja myös livekeikalle. Voit kuunnella kyseisen kipaleen täältä.
Minulla on myös toinen blogi (klik!), joka on ensimmäinen Blogger-blogini ja toimii melko sekalaisen asian välittäjänä. Olen kirjoittanut sinne keikkapostaukseni, angstauspostaukseni ja kaiken muun turhan, mutta pääasiassa se on toiminut tylsänä selitysblogina, jonne olen tunkenut kuvia pääasiassa koirista. Olen siis koiraihminen, ja omistankin sille aivan kokonaisen postauksen, kakkospostauksen! Koska tietyllä tapaa sitä aihetta tämä blogi käsittelee ja nykyiset hauvatkin tarvitsevat ihan kokonaisen postauksen.
No mutta siinä jotakin ja varmasti tulen hölöttämään myös itsestäni ihan mielin määrin tästä eteenpäinkin, joten nou hätä jos en kertonut tarpeeksi (mitä en tehnyt sillä kokosin tätä postausta useamman päivän ja tänään inspiraatio ei riittänyt kertomaan koko elämäntarinaani).
Musiikki on minulle puoli ruokaa (ruokakin on tärkeä!), ja olen saanut myös ihmettelyä musiikkimakuni suunnalta, vaikka eihän se loppujen lopuksi ole edes mikään kummallinen. Rakkaimpana ykkösenä tulee Happoradio (vaikka levyt ovatkin olleen hyllyllä kesästä lähtien - en kykene kuuntelemaan niitä juurikaan), sitten muina tärkeinä Hurts, Linkin Park, Coldplay ja Muse. Näiden sanoitukset ovat suurimmaksi osin juuri syy, miksi kyseisiä bändejä kuuntelen - musiikin kautta osaan ymmärtää itseäni paremmin ja siitä vain on muodostunut ihan jokapäiväinen osa elämää, kun löysin sen mitä rakastan. Tunteilen erityisen paljon musiikin kanssa, itken ja nauran ja tulkitsen kaikkea sen läpi. Noin kutakuinkin. Heikkona kohtanani voin ehdottomasti mainita One Directionin, jossa on jotain sellaista mitä missään muussa massapopitusbändissä ei ole, enkä tiedä mitä! Se vain saa minut aina niin hyvälle tuulelle ja aaw. Todennäköisesti tämänkin blogin postauksiin tungen aina lyriikoita ja tykkään otsikoida pätkien kanssa.
Olen myös nimi-ihmisiä ja oikeastaan kai jotenkin lausesanakirjain-ihmisiä, kun tykkään niin kovasti pähkäillä juurikin nimiasioita ja kiinnitän huomioni biiseissäkin sanoituksiin ja sitten vasta siihen, miltä esittäjä näyttää tai millaista musiikki itsessään on (kuten Muse ja Linkin Park, joita en kyllä muuten osaisi yhdistää ollenkaan itseeni! tottumisen myötä niistäkin on tullut hurjan tärkeitä). Tämän blogin nimi oli pyörityksen alla ja oikeastaan minun ei edes pitänyt tehdä koko blogia vielä tuhanteen vuoteen, mutta tässä sitä nyt ollaan - itsekuri on niin helppo voittaa kun löytyy vähän ylimääräistä aikaa ja ulkoasuinspiraatio! Tuon inspiraation myötä syntyi myös blogille nimi, joka saattaa jossain vaiheessa vaihtua, mutta pysyttelee ainakin jouluun asti tällaisenaan.
Nimi tulee Hurtsin biisistä Silver Lining, ja koska en voinut laittaa blogille nimeksi clouds go black (sen ollessa liian ankea tähän tilanteeseen), pääti valita kohdan biisin lopusta. Kyseinen biisi on arvatenkin itselleni todella tärkeä ja nimenomaan lyriikoidensa takia - en ole vielä päättänyt, onko se tarpeeksi toiveikas ylittämään sen rajan, joka tekee biiseistä yyberkamalia tai siedettäviä. Joka tapauksessa SL on varsinainen itkettäjäbiisi, paras aloitusbiisi levylle ja myös livekeikalle. Voit kuunnella kyseisen kipaleen täältä.
Minulla on myös toinen blogi (klik!), joka on ensimmäinen Blogger-blogini ja toimii melko sekalaisen asian välittäjänä. Olen kirjoittanut sinne keikkapostaukseni, angstauspostaukseni ja kaiken muun turhan, mutta pääasiassa se on toiminut tylsänä selitysblogina, jonne olen tunkenut kuvia pääasiassa koirista. Olen siis koiraihminen, ja omistankin sille aivan kokonaisen postauksen, kakkospostauksen! Koska tietyllä tapaa sitä aihetta tämä blogi käsittelee ja nykyiset hauvatkin tarvitsevat ihan kokonaisen postauksen.
No mutta siinä jotakin ja varmasti tulen hölöttämään myös itsestäni ihan mielin määrin tästä eteenpäinkin, joten nou hätä jos en kertonut tarpeeksi (mitä en tehnyt sillä kokosin tätä postausta useamman päivän ja tänään inspiraatio ei riittänyt kertomaan koko elämäntarinaani).
1 kommentti:
tämä on vain testikommentti :)
Lähetä kommentti