Toisen postauksen omistan kokonaan ihan vain koirailulle, kolmas on sitten pentukuumepostaus ja neljännellekin on jo idea valmiina. Mutta kuten arvata saattaa, olen henkeen ja vereen koiraihminen, ja kotoa meiltä löytyy kaksi koiraeläintä. Kaikenlaisia eläimiä rakastava olen omistanut myös kanin ja hamsterin, ja arkea viihdyttää terrierin lisäksi risteytysmarsu Kerttu.
Ensimmäisenä voisin lyhyesti esitellä Alman, joka on perheemme ensimmäinen yhteinen koira (ja joka tällä hetkellä tuhisee boksissa toisella puolella huonettani). Rodultaan neiti on norfolkinterrieri ja ikää löytyy 9 vuotta, kymppisynttäreitä juhlitaan ensi vuonna 20.03. Alma on aina ollut luonteeltaan temperamenttinen ja varsinkin omanarvontuntoinen, ja sillä on edelleen tallella häivähdys terrierimäisestä itsepäisydestä, vaikka ikä onkin jo ehtinyt tehdä tehtäviään terävyyden suhteen. Äitini harrasti rouvan kanssa muutama vuosi sitten agilityä, mutta ei Aamusta siihen oikein ollut, kun kentällä kiinnostivat enemmän lentelevät karvatupot tai lehdet - Almalla on siis vahva jahtausvietti ja vaikka vuosien mittaan ollaan käyty keinoja läpi kymmenittäin, autojen perään vöyhkäämistä ei ole saatu kitketyksi pois. Alma on persoonana ihan kympin luokkaa, enkä luultavasti enää koskaan tule tapaamaan samanmoista morso-otusta! Ilmeiltään neiti on priimaa ja sen vahva tunnusmerkki on jodlauslaulantataito!
Sitten on Ponzo, 5-vuotias folkkiuros (s. 30.03.2007). Ponzo on ihan tavallinen tallaaja, sellainen peruspökkelö koira, joka toimii jos on toimiakseen - useinmiten vain jos tarjolla on jotain vastustamatonta herkkua kuten makkaraa. Ponzon kanssa olen harrastanut agilityä päälle kahden vuoden ajan, sitten meillä oli vajaa pari vuotta taukoa ja nyt syksyllä kävimme yhden kurssin verran ja palauttelimme aksakuviot mieliimme - katsotaan nyt, jos käytäisiin itsenäisesti treenailemassa ja uskaltauduttaisiin edes yhtiin möllikisoihin vaikka ihan täällä kotikaupungissa. Ponzon kanssa ollaan myös treenattu yksiksemme tokoa ja vaikka tokosta ei koskaan taidakaan meidän kohdallamme tulla mitään, tykkään sanoa, että herralla on alokasluokan liikkeet hyppyä vaille kutakuinkin valmiit.
Sitten on Abby, bordercollienarttu, joka ei ole omani vaan ikäänkuin lainakoira. Olen lenkittänyt ja kouluttanut sitä alkuvuodesta saakka, ja Abbyn löytäminen oli aivan mahdottoman hyvän tuurin ansiota (jota ollaan omistajien kanssa päivitelty useaan kertaan!). Abby on aivan valloittava pikkuneiti, ei mikään bc toimeliaimmasta päästä, mutta kuitenkin koira, joka innostuu lelusta ja namillakin sen saa tokottelemaan ihan mukavasti. Abby on ollut meillä kahteen otteeseen hoidossa ja marraskuussa saan taas elää viikon bortsullista elämää. Perustottelevaisuuden lisäksi olen Abbyn kanssa aloittanut agilityn - alkeisryhmän viimeinen kerta käytiin pari viikkoa sitten keskiviikkona, ja nyt sitten itseksemme käydään treenailemassa kunnes lumi laittaa vastaan. Ehkäpä me joskus päästään kisaamaankin, kun bortsuntapaisesti tuossa koirassa on intoa ja kyllä se vauhtikin sieltä varmasti saadaan kaivettua - enkä itse olen aivan niin amatööri ohjaajakaan enää.
Abby-bortsun lisäksi käytän säännöllisesti lenkillä walesinspingerspanieli Pojua pientä palkkiota vastaan, ja kun näitä kahta saa lenkitellä samoina päivinä, kotona ei paljoa ehdi oleskella kun aikaa olen kummallekin varannut aina sen reilun tunnin verran. Välillä sitä tulee mietittyä, että miksi tätä tekee, kun se rahamäärä mitä saan, on lähes olematon ja onhan se raskasta tarpoa pitkin samoja katuja pitkän koulupäivän jälkeen ja varsinkin, kun lenkkikaverin hihnakäyttäytyminen ei aina ole parasta mahdollista laatua (tosin Pojun kanssa ollaan jo edetty sen verran, että omistajalta tulee kiitosta ja itsekin huomaa, ettei poika vedä muuten kuin hajuihin).
Abby-bortsun lisäksi käytän säännöllisesti lenkillä walesinspingerspanieli Pojua pientä palkkiota vastaan, ja kun näitä kahta saa lenkitellä samoina päivinä, kotona ei paljoa ehdi oleskella kun aikaa olen kummallekin varannut aina sen reilun tunnin verran. Välillä sitä tulee mietittyä, että miksi tätä tekee, kun se rahamäärä mitä saan, on lähes olematon ja onhan se raskasta tarpoa pitkin samoja katuja pitkän koulupäivän jälkeen ja varsinkin, kun lenkkikaverin hihnakäyttäytyminen ei aina ole parasta mahdollista laatua (tosin Pojun kanssa ollaan jo edetty sen verran, että omistajalta tulee kiitosta ja itsekin huomaa, ettei poika vedä muuten kuin hajuihin).
follow me
you can follow me
i will protect you
i won't let them hurt
they're hurting you, no
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti